19.2.2001

Heräsimme poliisipäällikön alaisen kotoa auringon säteitten tunkeutuessa ikkunasta sisään. Puin ylleni tovin futonilla pyörittyäni ja menin pihalle katsomaan, mitä Hoji oli tekemässä. Vaihdoin sanan hänen kanssaan aamun aikataulusta ja lähdin edellisillan haavoista huolimatta etsimään Tonoa satama-alueelta.

Jonkin matkan päästä majatalosta huomasin eiliset vastustajani, kolme taitavaa soturia, juomassa sakea oven ulkopuolella. Kiipesin majatalon katolle ja menin kuuntelemaan kolmikon juttuja. Suunnittelin käyväni heidän kimppuunsa, mutta he olivat katonreunan alla suojassa. Onnekseni he lähtivät kuitenkin pian liikkeelle - hälytyskellot alkoivat soida vasta, kun yksi heistä mainitsi laivan lähtevän kohta. Ajatukset poukkoilivat päässäni. Meidän laivamme? Keitä nämä miehet olivat? Mitä nyt tapahtuisi?

Lähdin seuraamaan heitä läpi satama-alueen. Kadotin heidät kuitenkin aivan rannan tuntumassa. Saavuin laivan luo, jota paraikaa lastattiin. Kyselin kapteenia, mutta minulle kerrottiin, että häntä ei saa häiritä. Odotin neljännestunnin ja menin huhuilemaan kapteenin perään. Sain hänet kiinni, ja sain kuulla, että laiva oli juuri lähdössä! Käskin häntä pysäyttämään laivan, ja hetken sähläyksen ja vakuuttelun jälkeen hän suostui. Tällöin taakseni oli kuitenkin ilmaantunut yksi edellisenä päivänä kohtaamistani miehistä, joka vaati, että laiva lähtisi matkaan välittömästi. En epäröinyt hetkeäkään vaan suuntasin tiukan viillon hänen kurkkuunsa ninja-tollani. Hän kaatui rappuset alas alemmalle kannelle pahasti verta vuotaen. Tämä sai kapteenin vakuutettua asiani tärkeydestä ja hän jakoi joitain komentoja kovin pelokkaan oloisille laivapojille.

Alemmalle kannelle oli ilmaantunut jostain toinenkin eilisistä miehistä. Hän rupesi heti uhoamaan ja sitoi kankaanpalat kämmentensä ympärille. Odotin häntä portaiden yläpäässä. Hän huusi jollekin kaverilleen että tämä tulisi apuun. Tällöin tajusin, että mitä enemmän odottaisin, sitä huonommaksi tilanne kävisi osaltani. Heitin uhoajaa kahdella shurikenilla, jotka molemmat hän otti kiinni (!). Viholliseni ei kuitenkaan osannut odottaa hyppyäni, jonka suuntasin häntä kohti välittömästi shurikenit heitettyäni. Hän väisti iskuni erittäin täpärästi torjuen toisen shurikenilla, jota piti kädessään, toisen tehdessä pitkän viillon hänen rintaansa. Jatkoin hyökkäystäni, hän jatkoi torjumista. Jatkoin edelleen iskien kummallakin miekalla vuorotellen, mutta hän onnistui väistämään tai torjumaan jokaisen iskuni. Lopulta hän hyppäsi laivan yli ja oletettavasti ui turvaan. Osaan tosin kuvitella, kuinka kipeää suolavesi teki hänen haavassaan...

Käännyin ja huomasin Kozonon päässeen laivan kannelle - huomsin myös, että hänen jalkojensa juuressa makasi ruumis. Kolmas mies oli tällä välin kiivennyt ylemmälle kannelle ja heitti minua savu- tai välähdyspommilla, jonka kuitenkin vältin. Miehistä ei enää näkynyt jälkeäkään. Hetken puurron jälkeen koko konkkaronkka oli saatu laivaan ja oli aika lähteä matkaan. Puurto sisälsi myös laivan rahdin tutkimisen mahdollisten lisävaarojen varalta. Eräästä säkistä löytyikin jänis - Tono! Kaikki olivat ilahtuneita jälleentapaamisesta.

Ensimmäiset tunnit merellä sujuivat leppoisasti. Jossain vaiheessa sensei Aya ja Hoji ryhtyivät treenaamaan ja päätin liittyä seuraan. Tämä johti mitä monipuolisimpien tekniikoiden, muun muassa ketjun, harjoitteluun. Tässä puuhassa aikaa kuluikin lukuisia tunteja, pimeän tuloon asti. Tällöin huomasimme, että yksi merimiehistä kulki kannella jon kanssa - miksi ihmeessä? Tämä sai meidät varuillemme, ja huomasinkin treenin ohessa, että mastossa vilahti jotain. Sanoin tästä Hojille ja kehotin häntä ottamaan miekkansa käyttövalmiiksi. Menin kannen alle ja hain varusteeni, jotka olin aiemmin jättänyt rahtikuorman piiloon. Käännyin tarkastamaan toista huonetta, jossa Kozono nukkui, kun yläpediltä joku löi minua kyynärpäällä! Alas hyppäsi yksi merimiespukuinen hämärähemmo, jonka sivalsin kuoliaaksi nopealla vedolla. Arvelin toisellakin yläpedillä uinuvan vastaavanlainen riskipesäke, joten repäisin miesparan alas lattialle - hän oli kuitenkin oletettavasti viaton, sillä hän kopsahti maahan kuolleena.

To be continued...

epaz@iki.fi